Rakkauden talossa

Mies käy Veljeni kanssa Puolustusvoimien käytöstä poistetun materiaalin huutokaupoissa, outo harrastus! Olen aina sydän kylmänä, mitä kotiin kulkeutuu: panssarivaunu vai tiejyrsin, soppatykki vai joukkueteltta… Toistaiseksi onni on potkinut, vain pieniä kummallisuuksia.

Mitä järkeä on kuluttaa kokonainen päivä matkustaen 300 km, värjötellä tuulessa ja tuiskussa, syödä hernesoppaa styroxkukkapurkista - ja ostaa kotiin tuomisiksi yksi ainokainen kiväärin pistin, paperiveitseksi?? Varsinkin, kun paperiveitsiä on jokunen ennestäänkin.

Tänään oli taas huutajaiset Keuruulla, tarjolla mm. ahkioita, rekisuksia, kenttäkeitinkalustoa, elokuvalaitteisto, polttomoottoripainepesureita, suurtalouskalusteita, aseiden sinistyslaitteisto (MIKÄ SE ON???)…

Veljellä oli onneksi viikonloppumenoa, kävivät eilen vain irtotavaran telttamyynnissä (300 km ajelua, tuulta ja tuiskua, ei hernesoppamyyntiä, tyytyminen pelkkään grillimakkaraan). Tällä kertaa Mies toi tuliaisia oikein minullekin: 338 kpl leijonanappeja! Eurolla.

Ja minäkö muka shoppailen omituista krääsää??

Eilen tuli kuluneeksi 110 vuotta Urho Kaleva Kekkosen syntymästä. Sen kunniaksi saimme lopultakin ripustettua työhuoneen seinälle Miehen huuto.netistä huutamat Arabian presidenttilautaset.

Siinä ne nyt ovat, Ståhlberg, Relander, Svinhufvud ja Kekkonen välissään Jarkko Peltosen “Eurokyntäjä”.

Työhuoneen kirjahyllyn päältä meitä tuijottaa Paasikiven-Kekkosen linja Mannereheimilla täydennettynä, Miehen huutokauppalöytöjä nekin.

Ja kaikeksi kamaluudeksi seinältä löytyy vielä Konnunsuon vankilassa naputeltu valtavan kokoinen kupariseteli, ihan vaan Kekkosen vuoksi hankittu sekin. Voi yök!

Nyt Mies bongailee, josko löytäisi jostain sellaisen vanhan kansakoulujen seinillä pidetyn presidenttitaulun, tietenkin UKK:n muotokuvalla. Onneksi sentään lupasi Urkin riittävän, työhuoneeseemme eivät ole tunkemassa vielä Koivisto, Ahtisaari ja Halonenkin…

Toivon, että Mies huutelun sijasta innostuisi enemmän puutarhaharrasteista!!

Hyvällä alulla jo ollaan, Mies istutti puuntaimet ihan itse! Edellytti minun kuitenkin seuraavan vieressä ja ohjeistavan tätä TÄRKEÄÄ TOIMITUSTA.

Mies on jo pari päivää touhottanut sopivia istutuspaikkoja, vaikka istuttamaan päästään ehkä vasta parin vuoden päästä, eikä puiden koosta ja kasvutavastakaan ole vielä mitään hajua! Tänään googlasin, mitä tulikaan hankittua:

AMURIN KORKKIPUU (Phellodendron amurensis):

Laajalatvuksinen viehättävä lehtipuu, korkeus 5-12 m. Kaarna paksu, syväuurteinen, korkkimaisen pehmyt, hedelmä musta luumarja. Menestyy Etelä-Suomessa aika hyvin, kasvaa luontaisesti Mantsuriassa ja Koreassa, ehkä myös Japanissa. Käyttö yksittäiskasvina, ei tuulisille paikoille.

PUNATAMMI (Quercus rubra):

Pohjoisamerikkalaisen punatammen nimi tulee syysvärityksestä, tosin Suomessa syysväri ei kehity kunnolla joka vuosi. Istutettujen yksilöiden talvenkestävyys ei ole kovin hyvä edes eteläisimmässä Suomessa. Runko on harmaa ja sileä tai matalauurteinen. Terhot kypsyvät kukinnasta toisena vuotena, ne maistuvat oraville ja monille linnuille. Kasvupaikaksi mahdollisimman suojainen ja lämmin paikka, istutus ainakin 10 metrin välein, sillä puusta tulee vanhana hyvin leveä.

Ihanneoloissa punatammi voi elää jopa 500-vuotiaaksi. Suomessa ne ovat vanhoina tyypillisesti vain 10–20 metriä korkeita, mutta Pohjois-Amerikan sekametsissä punatammi kasvaa suorarunkoisena noin 28 metriä korkeaksi – ennätyssuuret puut ovat 43-metrisiä! Runko voi olla läpimitaltaan 50–100 senttiä.

HEVOSKASTANJA (Aesculus hippocastanum):

Hevoskastanjat ovat kauniisti kukkivia ja näyttäviä, mutta arkoja kuivuudelle ja herkkiä mekaanisille vaurioille (= kuori vioittuu helposti). Latvus varjostaa erittäin hyvin, jonka vuoksi vanhempana sen ympärillä muu kasvusto kärsii. Se kestää tuulta vain kohtalaisesti, sillä oksat katkeilevat helposti.

Hevoskastanjasta tulee 100-120 vuotta vanha, enimmillään 200-250-vuotias. Puu on nuorena melko nopeakasvuinen, myöhemmin hidaskasvuinen. Siitä kehittyy noin 15 m korkea ja jopa 10 metriä leveä avoimella paikalla. Runko haarautuu usein jo 1-1,5 metrin korkeudelta maasta.  Isot, 6 cm leveät, piikkiset hedelmät paljastavat pudottuaan ruskeat siemenet , jotka maistuvat hyvin mm. oraville.

Jaahas, kaikki kasvavat vyöhykkeillä I-II, mitenköhän meille täällä kolmannella linjalla käy…

PS. Iso KIITOS eilisestä runsaasta kommentoinnista!! Mukavaa, että tähän tapaan järjestetty arvonta ei ketään harmittanut, ainakaan paljoa!