Rakkauden talossa

Nyt myös tuoreempi blogini löytyy Blogilistalta, poimi se sieltä “omiin suosikkeihisi”.

http://www.blogilista.fi/blogi/rakkauden-talossa-osa-2/59483 => “Seuraa blogia”.

No niin, arvasitte varmaan, en minä tätä turhanaikaista lätinääni malta lopettaa…

Tuoreita kuulumisia Rakkauden talosta löytyy jatkossa osoitteesta:

http://rakkaudentalossa2.blogspot.com/

Blogin päivitetty nimi on Rakkauden talossa osa 2

TERVETULOA uudet ja vanhat kyläilijät!

Levytila.

Ha-haa, on siis aika uusien huomionosoitusten!

Tuttuun tapaan tähänkään “arvontaan” ei voi enää omatoimisesti osallistua, palkinnonsaajat on päätetty jo etukäteen!

Ilahduin niin kovin, kun sain kannustavia kommentteja blogin pidon jatkamisen puolesta! Palkintoja jaetaan puoli tusinaa, ikään kuin pienimuotoisena pikkujoululahjana.

Palkituiksi päätyivät:

1. Blogini ensimmäinen uskalias kommentoija TeSa, joka oli huomioinut jo ihan ekan merkintäni 15.2.2010 (Tulihan tehtyä -blogista)

2. Sadannen kommentin 13.7.2010 antanut Ahku (Ruusu ja lihapullat -blogista)

3. 200:s kommentoija (26.8.) Paula (Piuzan koru -blogista)

4. 300.s kommentoija (27.9.) Intsu (Intsun blogista)

5. 400:s kommentoija (4.11.) Anneli (Annelin käsityöt -blogista)

6. Blogini viimeinen, 481:s kommentoija (5.12. klo 13:09) Oikku

Lisäksi pientä extraa lähtee blogini ahkerimmalle kommentoijalle, Piuzan korun Paulalle.

Päivämääristä voi päätellä, että nihkeän alun jälkeen olen saanut liki 100 kommenttia kuukaudessa!! HURJAA! Ja ihan uskomatonta! Olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen saamastani huomiosta - ihan jokainen kommentti lämmittää mieltäni ja saa hymyn huulille! Kiitos teille armaat lukijani!

Vierailijoita on kävijälaskurin mukaan noin satakunta päivittäin. Ihan uskomatonta sekin! Tosin en pidä laskuria ihan luotettavana…

Ai niin, se palkinto!

Päätin ilahduttaa (harmistuttaa?) “palkintopallille kohoavia” Iittalan Origo-muistikirjalla ja Origo-lyijykynällä - jos vaikka parhaat joulureseptit kirjautuisivat talteen…

Lisäksi Paulalle Arabian sydämellisiä piparimuotteja ja pussillinen perinteisiä Polkka-karkkeja - suu makeaksi!

Ilmoitattehan toimitusosoitteen sähköpostitse rakkauden_talossa (at) luukku.com - kiitos!

Nöyrin KIITOS kaikille lukijoille ja kaikille kommentoijille!

Päätinkö jatkaa?? No, se selviää huomenna…

Suomen 93. itsenäisyyspäivä.

Lauantaina saatoimme haudan lepoon Äidin suvun vanhimman, Siskon rakastetun Kummisedän, sotaveteraanin. Sotaveteraaneja on keskuudessamme enää vain noin 50.000 ja määrä vähenee 10.000 veteraanin vuosivauhdilla.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Sisar valmisti isänmaallisen aamiaisen: koko yön leivinuunissa muhinutta ohrauunipuuroa raparperi-herukkakiisselin kera, karjalanpiirakoita ja luomumunavoita, lohileipiä jälkiuunileivästä, sinivalkoista Ahti-silliä ja munajuustoa, Fazerin konvehteja kahvin/teen ja mehun kanssa. Tuli hyvin suomalainen olo!

Edellisestä Sisaren valmistamasta aamiaisesta onkin jo tovi vierähtänyt, se nautittiin omenapuun katveessa (muistelot löytyvät täältä).

Tallinnan joulutorilta löytyneet ihanaiset musisoivat enkelit jaettiin tänään kuusenkoristelijoiden kesken.

Lapsuusajan joulukoristeista on lähtemättömästi mieleeni jääneet piipunrassihiuksiset masspääenkelit sinisessä ja pistaasinvihreässä foliomekoissaan - siskon kanssa joka joulu tappelimme, kumpi on kumman. Jokunen joulu sitten aloin ihmetellä, mihin ovat joutuneet, kun eivät enää roiku vanhempien joulukuusessa. Äiti sanoi heittäneensä roskiin, kun olivat jo niin rähjäisen näköiset! ROSKIIN! Niin katoaa kallis lapsuus pala palalta molokin kitaan!

Nyt kuusenkoristelijat saivat valita kukin nimikkoenkelinsä. Toivottavasti ehdin loppiaiseen mennessä valmistaa enkeleille kivan säilytyspussukan/t! Lupasin nimittäin, että nämä eivät roskiin päädy, testamenttaan ne! Punaperhosmekkoinen viulisti Veljentyttö Nuoremmalle, vihreäkolttuinen torvensoittaja Sisarelle ja vaaleanpunapukuinen huilisti Veljentyttö Vanhemmalle. Oma viulistini violetissa kukkahameessa päätyy perinnöksi kissojen katastrofiyhdistykselle. Tai jollekin.

KIITOKSET Veljentytöille jälleen kuusenkoristelusta! Saamme taas nauttia kuusesta kokonaisen kuukauden! Tosin viime vuonna en ihan vielä loppiaisenakaan raaskinut luopua siitä…

Vaan nyt on Linnassa jo kättelyt käynnissä, pujahdanpa juhliin minäkin…

Adventtien lukumäärän kasvaessa lisätään valon määrä.

En ole vielä malttanut luopua tästä vuodesta toiseen olohuoneen ikkunassa roikkuvasta isosta valokranssista, vaikka joka joulu se on entistä kärsineempi. Lusmun jouluperinteisiin kuuluu kranssin vaivihkainen perkaus: sohvatyynyjen välistä löytyy röykkiöittäin helmiä, oksanpätkiä ja pureskeltuja lamppuja - polttimoista palaa enää ehkä noin kolmannes. Tämän joulun jälkeen siitä on varmaan jo pakko luopua, viimeisenä pelastuskeinona sidoin leveällä silkkinauhalla harottavat ja jo irronneet oksänpätkät kiinni. Toimi vielä tämä joulu!!

Ruokailuhuoneen barokkikruunuun ripustin värilliset kristallit, kuuluu myös perinteeseen.

Sisar tuli visiitille, valmisti jälkkäriksi omaan jouluperinteeseensä kuuluvaa Eggnogia Olivian Juhlaliitteen reseptillä:

Christmas Apple Eggnog (neljälle)
2 dl maitoa
2 dl omenamehua
2 munaa
1,5 dl Licor 43 Cuarenta Y tres
1 tl fariinisokeria
½ tl kanelia
Koristeeksi: raastettua appelsiininkuorta, sokeria, kanelia

Eggnogin voi nauttia kylmänä (ainekset sekoitetaan jäiden kanssa ja siivilöidään) tai kuumana (totiainesseosta lämmitetään kattilassa koko ajan kevyesti vatkaten, ei saa päästää kiehumaan). HYVÄÄ! Mutta ei tätä kovin montaa lasillista jaksaisi särpiä.

Veljentyttölässä alkunsa saaneet ja Opiston jouluompelussa valmistuneet 4 JOULUTYYNYÄ ovat lopultakin päätyneet sohvalle asti! Myös nurjalle puolelle tuli jouluinen kangas. Lötkö ihastui niihin heti ensi silmäyksellä.

WordPress on varannut kullekin blogille 150 MB kuvatilaa, teksti ei syö tuota limittiä.

Nyt alkaa olla levytila niin täynnä, että ratisee jo liitoksissaan!

Olen mietiskellyt, perustanko uuden blogin edelleen WordPressiin (toimii joskus tosi tahmeasti, mutta alusta on jo kovin tuttu!) vai perustaisinko sen jonnekin muualle (kauhea vaiva uuden opettelussa… ja mikä olisi hyvä palvelin??) vai kirjoittelisinko edelleen, mutta ilman kuvia (tylsää!!) vai lopettaisinko blogin pidon vallan (jäisi enemmän aikaa muille tärkeille asioille!).

En ole tehnyt vielä päätöstä.

Perustin tämän blogin AJANTAPPOPROJEKTIksi ja sellaisena se onkin toiminut oikein hyvin. Käynnissä on muuan toinen projekti (jokunen lukija saattaa tietääkin, mutta toivon ettette paljasta!), joka etenee verkkaiseen tahtiin - tällä blogilla oli tarkoitus suunnata ajatuksia muihinkin asioihin, etten jää liikaa pyörimään yhden ympärille. Nyt on vaan alkanut vaikuttaa siltä, ettei se hidas prosessi johda koskaan mihinkään - tarvitseeko siis aikaakaan enää tappaa???

Blogin pito on kyllä sinällään ollut oikein hauskaa! Joskus olen itsekin varsin tyytyväinen, kun sanat soljuvat kynästä kuin itsestään. Toisinaan taas tuntuu, että tönkkötekstiä naputellessa sormetkin menevät solmuun. Selän kunto näkyy selvästi: kun selkä ei vaivaa, on teksti lennokasta (vai olenkohan silloin vain nappaillut tavallista vahvempia kipulääkkeitä??) ja mitä sitkeämmät säryt, sitä tylsempi on sanan säilä.

No, viimeinen merkintä tämä kuitenkaa EI ole, levytilaa on vielä karvan päälle 1 MB (alle 1%), kyllä siihen vielä pari merkintää kuvinen päivineen mahtuu…

PS. Olin torstai- ja perjantai-illat huovutuksen alkeiskurssilla Opistossa. Huovutin elämäni ensimmäistä kertaa (jos niitä jokusia koneessa sikistyneitä [ohjeen mukaan käsinpestäviä] villapaitoja ei lasketa mukaan…). Hauskaa, mutta H-I-D-A-S-T-A! Kaikki tekeleet ovat vasta aihioita, jotain näille kaikille vielä pitäisi tehdä…

Torsti ja Toini -tontut könysivät tänään sivuvintin joululipaston alimmasta laatikosta kiivetäkseen vanhalle paikalleen Boknäs-naulakon päälle. Tässä sitä on hyvä vahtia sisään- ja uloskulkevaiset ja välillä vaikka vähän venytellä jäseniään!

Palataan vielä talvilomareissun tunnelmiin!

Matkojen parasta antia ovat erinomaiset ateriat! Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen, uusien ja erilaisten ruokien maistelu, oudot yhdistelmät ja paikalliset oluet. Tai miksei myös jo aiemmin maukkaiksi todettujen paikallisten antimien natustelu.

Merimatkalla maisteltiin vuoden ensimmäinen jouluateria Vikingin joulupöydästä. Keskityin lähinnä mätiin (siian- ja kirjolohenmäti sekä musta ja punainen merileväkaviaari smetan ja punasipulin kera), lohitarjoomaan (lämminsavustettuja loheneviä, kylmäsavustettua, lämminsavustettua ja graavilohta perunan kanssa) ja kylmiin riista-alkupaloihin (lämminsavustettu peuranpaisti pihlajanmarjahyytelön kera, poromoussea puolukkasurvoksella, lisänä sieni- ja Waldorfin salaattia sekä peuramakkaraa), lämpimistä ruuista pikkuisen perunalaatikkoa sekä kalkkunanrintaa inkiväärillä maustetussa appelsiinikastikkeessa. Jälkiruuaksi juustoja (mustaleimaemmental, brie ja sinihomejuusto viikunahillokkeen kera). Ruokajuomaksi hanaviinejä ja -olutta, Mies tyytyi kivennäisveteen. Kieltämättä hiveven liian runsas lounas, mutta sillä jaksoikin sitten porskuttaa koko päivän!

Pisteitä annamme sokkokokin tapaan (arpakuutioasteikolla 1-6) mausta ja miljööstä:
Mies 3+3
minä 4+2
yhteensä 7+5 = 12 pistettä

Tallinnassa kävimme vanhoissa, tutuissa ja hyviksi havaituissa ravintoloissa:

Maanantaina kutsui saksalaistyyppinen Beerhouse (Dunkri 5) (http://www.beerhouse.ee/). Alkupaloiksi nautimme…

… rapeita siankorvia valkosipulikastikkeella…

… sekä savuperunasalaattia papujen ja ilmakuivatun härän sisäfileen kera, lisäksi valkosipulileipiä kastikkeella.

Koska Berliinin reissu jäi väliin, päätti Mies lieventää pettymystä rapeapintaisella sianpotkalla perunamakkaran, hapankaalin ja talon sinappikastikkeen kera. “Miehinen ateria!”, sanoi tarjoilija valurautapannun pöytään kantaessaan. Itse kevensin tuhtia alkupalaa wokatuilla lampaanlihasuikaleilla vihreiden papujen ja luumu-chutneyn kera. Kyytipoikana aterialla oli ravintolan oman panimon lager, ihan kelvollista.

Jälkiruuaksi Miehelle kahvi avec, itse maistelin BH Premium leipäsosetta rusinoilla ja vispi-smetanalla. Maistui muuten aika mämmiselle (ja mämmihän on oikein hyvää!).

Ravintolassa on oikein kiva saksalaishenkinen miljöö, erikoisuutena sisäpöytien päässä olevat hanat, josta voi laskea tuoppiinsa litran olutta hintaan 80 EEK (n. 5,30 €). Katetulla sisäpihalla hanoja ei ollut, mutta palvelu oli rivakkaa ja tuoppi täyttyi ilmankin.

Mies 5+6
minä 5+4
yhteensä 10+10 = 20 pistettä

Tiistaina poikettiin Olde Hansaan (Vana Turg 1) (http://www.oldehansa.ee/) lämmittävälle glögille. Kun tunto alkoi palata jäseniin, päätimme ravita itseämme myös huikopaloilla.

Miehen eteen ilmestyi Rewalin Cauppian maisteluvati, tarjolla taisi olla katajainen riimiliha, piparjuurismetana, viiriäisenmuna, Ranskan hovin linnunmaksaherkku, Rakas Sipulihillo, Suuresti siunatun Oliivipuun marjoja, Liivinmaan kreivin hapankurkkua, Lontoon kauppamiesten sahramipikkelssi, maustekauppiaan marjasurvos, yrtti-pähkinäleipää sekä Linnan tuorejuustoa.

Itse päädyin (jälleen kerran) ihanan täyteläiseen Kreiwin metsäsienikeittoon lisukkeenaan hienomman viljan spelttileipää sekä Linnan tuorejuustoa. Ei kauhean suositeltava annos laktoosivammaiselle, mutta AH!, niin herkullista!

Olde Hansassa on mahtava keskiaikainen tunnelma, kaikki tarjottavat ovat keskiajalle tyypillisiä, henkilökunta on puheutunut ajan trendien mukaan ja viikonloppuisin musisoi Tõnu Sepp’in “Vaikuse musica” (Hiljaisuuden musiikki) studiossa vanhaa musiikkia opiskelleita nuoria.

“Kunnianarvoisa vieras voi maistella Olde Hansassa, varakkaan kauppian talossa, keskiaikaa monella tapaa. Aivan kuin vanhoista maalauksesta alas astunut talonemäntä johdattaa vieraansa paikoilleen, palvelijat kantavat pöytään Hansa-kauppiaan reseptien mukaan valmistetut ruuat ja juomat. Seinillä luovat silmille iloa kalkki maalaukset ja korvia hemmottelee 500 vuoden takainen musiikki.”

Mies 4+3 (Mies ei innostu keskiajasta, lukee II maailmansodan historiaa…)
minä 5+6
yhteensä 9+9 = 18 pistettä

Tiistain illallinen kirkkokonsertin jälkeen oli tarkoitus nauttia perinteikkäässä Troika venäläisravintolassa (Raekoja plats 15) (http://www.troika.ee/), mutta ravintolassa oli yksityistilaisuus - ravintolassa kannattaa aterioida jo yksistään nähdäkseen, miten snapsi kaadetaan oikeaoppisesti!

Päivällä olimme käyskennelleet uuden Klafira venäläisravintolan ohi (Vene 4) (http://www.klafira.ee/), joten päätimme korvikkeeksi testata sen annin.

Mies tilasi alkupaloiksi Siperialaisia pelmenejä smetanan, liemen ja sienikastikkeen kera (takana), minä maistelin Borshkeittoa metsän riistasta piirakan kera (edessä). Erinomaisia!

Pääruuaksi söin Kania smetanakastikeessa tattaripuuron kanssa (vasemmalla), Miehelle maistui Villisikagulassi a la Klafira (oikealla). Mainioita!

Voitaikinakannen alta paljastui TODELLA mehevä kanipaistos! Kaniruokien ikävä puoli on, että liha on kovin luista, niin täälläkin. Jälkiruo’alle ei enää jäänyt tilaa, vaikka mieli olisi tehnytkin… Tilkka Vana Tallinnaa hotellihuoneessa laski kuitenkin sopivasti.

Mies 5+4
minä 5+4
lisäksi 2 extra-pistettä ERITTÄIN edullisesta hintatasosta!
yhteensä 10+8+2 = 20 pistettä

Keskiviikkona PITI mennä Ravintola Pippurisäkkiin (Viru 2) (http://www.peppersack.ee/), mutta päivä menikin ostoshelveteissä pyöriessä ja kun tuli jo kiire laivalle, poikkesimme vain McDonaldsiin McRoyalille (pisteitä niukasti), laivalla syötiin vielä perinteiset katkarapuleivät (pisteitä ei edelleenkään ropise).

Pippurisäkin tunnelmista voi kuitenkin lukaista aiemmasta merkinnästäni, löytyy täältä.

Suosittelemme siis varauksettomasti Beerhousea (Dunkri 5) ja Klafiraa (Vene 4), mutta en menisi Olde Hansaakaan (Vana Turg 1) moittimaan!

Mies olisi muuten suostunut lähtemään uudestaan Karnaluksiinkin, mutta ei sitten ehditty sinnekään. Huovutuslankoja mielin, ehkä vähän muutakin…

Joulu ei tule ilman joulukalenteria! Tänään sain avata joulukalenterista toisen luukun. Luukun takana oli mv-kuva Tiuhtista ja Viuhtista, suklaanapissa lentokone. Lentokone! Muumit lentävät Hemulin mekolla!! (Muumipeikko ja pyrstötähti -leffassa)

Kaikkien aikojen paras on Partiolaisten joulukalenteri! Siinä kuva-aihe jatkuu luukun takana - IHANAA! Olen ostanut useana vuonna työkaverilta, mutta nyt jo toisena peräkkäisenä jouluna olivat loppuunmyytyjä! Viime vuonna ostin Mauri Kunnas -kalenterin - pettymys oli suuri, kun luukkujen kuvat eivät matchanneet itse kalenterikuvaan!

Ja nyt siis tarkoitus oli välttää pettymys elämäni ensimmäisellä suklaakalenterilla, vaan toisin kävi! Lentokone, pöh! Saapa muuten nähdä, kauanko kalenteri saa olla keittiön kaapinovessa rauhassa, ennen kuin koirat hoksaavat sen ja käyvät avamaasaa luukut ihan omin nokkineen…

Viron Kansallisoopperan kuoron a cappella konsertti Tallinnan Jaanin kirkossa (Vabaduse väljak 1) oli vaikuttava esitys!

Ohjelmistossa oli Mendelssohnin “Missa breve”, Corneliuksen “Liebe – Ein Zyklus von 3 Chorliedern” op. 18, Regersin “O Tod, wi bitter bist du” op. 110 nr. 3, ja Mahlerin “Ich bin der Welt abhanden gekommen”. Pääteoksena oli Straussin “Deutsche Motette” kuorolle ja oopperan solisteille Meeli Lass (soprano), Triin Ella (mezzo-soprano), Hanno Mölderkivi (tenori) ja Pavlo Balakin (basso). Kapelimestarina toimi Risto Joost.

Vaikka muutama cd hyllystä löytyykin, täytyy korostaa, etten ole mikään klassisen musiikin tuntija! Saati saksalaisen kirkkomusiikin tuntija! Ja kyllähän konsertissa periluterilaisen ankea tatsi oli - ei siinä hoosiannaa huudettu! Mutta vaikuttava, kaikki tyynni! Kirkossa oli hämmästyttävän vähän väkeä (oopperan kuoro tekee vain kaksi joulukonserttia, Tartossa ja Tallinnassa), mutta aplodien pauhu kesti yli 10 min konsertin päätyttyä! Ehdottomasti hieno kokemus!

Pitkä päivä takana! Tarkoitus oli lämmittää yösauna matkan pölyjen huuhtelemiseksi, mutta ei vaan enää jaksa. Väsyttää! Nukkumaan pitää päästä! Tavaratkin puramme vasta aamulla - niitä onkin joltisen verran enemmän kuin reissuun lähtiessä…

Mutta koska nyt on joulukuun 1. päivä, piti vielä viimeisillä voimilla vaihtaa talvisempi kranssi pääoveen!

Ja grillikatoksen oveen myös!

Vaihtaisin myös takaoveen ja kellarinoveen ja autotallinoviin, mutta Mies ei anna lyödä nauloja joka oveen (ja nuokin kaksi löin aikoinaan luvatta, salaa…).

Nyt yöpuulle, teen vielä tiivistettyä yhteenvetoa reissusta - muutakin kuin shoppailuselontekoja…

PS. Tänään alkoi Muumien Hiihtokilpailu-kuu! Muki on talven 2010 sesonkimuki. Sanoin, etten hanki sitä ennen kuin lumi on maassa - ja nythän on ollut jo pitkään! Voi, kumpa tulisikin valkea joulu!!

Aamuisen hirmuisenkauhean myrskytuulen laannuttua lähdimme kiertelemään Tallinnan Vanhaan kaupunkiin.

Vaikkei kokemukseni Saksan joulutoreista kovin laaja olekaan (Bremenin 2 joulutoria, Hampurin toreista kierretty puolisen tusinaa), rohkenen silti suorittaa vertailua Tallinnan ja Saksan joulutorien kesken:

1. Saksan joulutorit ovat selvästi paikallisten kokoontumispaikkoja, töiden jälkeen väki suuntaa toreille ja turuille, tunnelma tiivistyy, glühwein virtaa ja väkimäärä lisääntyy ilta-8:n jälkeen - Tallinnassa tori autioituu ja myyntikojujen luukkuja aletaan sulkea ilta-8:n jälkeen - PISTEET SAKSALLE!

2. Tallinnan joulutorin asiakaskunta koostuu pääsääntöisesti turisteista, joten myyntikojujen tarjonta on runsaampaa ja monipuolisempaa, paljon käsitöitä - Saksan joulutorien anti rajoittuu pitkälti glünweinin, koristeltujen pipareiden, makeisten ja currywurstin tarjontaan - PISTEET TALLINNALLE! (Todettakoon kuitenkin, että Bremenin toinen joulutori joen rannassa oli teemaltaan keskiaikainen ja tarjonta oli ERITTÄIN käsityöpainotteista!)

Kiertelimme siellä sun täällä, kiipesimme Toompeanmäelle (tuuli navakasti), välillä lämmittelimme glögimukin äärellä, lounastimme, löysimme vähän täytettä pukinkonttiinkin…

Muutama LÖYTÖ pitää erikseen mainita!

Eräässä joulutorikojussa myytiin ihania musisoivia enkeleitä (n. 5 €/kpl). Vaikka olivatkin ihan teollista tuotantoa ja made in Philippines, oli IHAN PAKKO ostaa jokunen omaankin joulukuuseen!

Joulutorilla oli myös yksi ihan pelkkään joulukoristetarjontaan keskittynyt koju. Hintataso oli vaan ihan hirmuinen! Siitäkin huolimatta, että myyjä näytti ihan luontaisesti joulupukinmuorilta, en raskinut ostaa mitään!

Viru-kadulla on iso käsityöliike (enpä saanut kuittia, joten jää nyt nimi mainitsematta, osoite Viru 23), jossa oli monipuolinen, laadukas ja suht kohtuuhintainen tarjonta - ja toisessa kerroksessa kiva kahvila, josta sai mm. erinomaista kirsikkapiirakkaa ja juustokakkua. Mutta ALAKERRASSA oli taas jotain AIVAN VASTUSTAMATONTA! PUUNAPPEJA! Hinta vaivaiset 5 EEK/kpl eli n. 0,33 €/kpl. Istuin pitkään lattialla nappeja valkaten… Iso kasa oikealla on suloisesti tuoksuvia katajaisia nappeja, pari pienempää kasaa vasemmalla tunnistamattomia puulaatuja - mutta ihania kaikki tyynni! Sormet jo syyhyävät tilkkutöihin - pitäisikö ostaa pellavaa??

Vaan nyt lähdemme kirkkokonserttiin! Tallinnan alkuviikon kulttuuritarjonta on laihanlaista, mutta eiköhän jouluinen tunnelma parhaiten kirkosta löydykin??